lauantai 3. joulukuuta 2016

Epäsuosittuja mielipiteitäni äitinä

Blogeissa on nyt jonkin aikaa kiertänyt tälläinen mielipidejutska, jossa äidit kertovat valtaväestön mielipiteestä tai toimintatavoista poikkeavia mielipiteitään. Tämä on siis tälläinen leikkimielinen juttu, eikä henki ole yhtään sellainen että "saanpas paasattua omat mielipiteeni". Mun mielestä tää vaikutti kuitenkin hauskalta idealta, koska jokainen meistä varmasti huomaa tekevänsä juttuja "erilailla kuin yleinen mielipide on".

Kuvituksena meidän ihania alkusyksyisiä 3v. kuvia<3


Karkkipäivä

Meillä ei ole käytössä karkkipäivää. En oiken usko siihen. Tai mun mielestä on hullua, miksi opetetaan siihen että yhtenä päivänä saa mässätä karkkia/herkkua/mitä lie ihan vaan sen takia että kun on lauantai (tai olipa se karkkipäivä mikä tahansa nimetty viikonpäivä). Mä itse uskon ennemmin siihen, että herkkuja syödään sopivissa väleissä ja tilaisuuksissa huolimatta siitä mikä viikonpäivä on. Joskus saattaa mennä kaksikin viikkoa ilman mitään herkkuja, eikä sitä kukaan edes huomaa. Joskus taas sitten saatetaan tiistaina ostaa se tikkari kun pidetäänkin arjen keskellä leffailtaa tai torstaina saakin yhden suklaakonvehdin kun käydään sukulaisilla kylässä. En oikein tiedä, miten ne edes tekevät kenellä on karkkipäivä vaikkapa lauantaisin. Jos viikolla kyläillään, ja tarjolla on karkkeja/herkkuja, niin kielletäänkö ne syyllä "tänään ei ole karkkipäivä?" vai annetaanko syödä, ja silti lisäksi vielä lauantaina herkutellaan sitten vaan sen takia kun on sitten se ns.virallinen karkkipäivä? En tavoita tuota ajatusta. Tämä systeemi on meillä ainakin tähän reiluun 3 ikävuoteen mennessä osoittautunut todella hyväksi ja uskon siihen että tämä opettaa terveempään ajattelumaailmaan herkkujen suhteen :)



Ruutuaika

Vähän sama juttu tämän kanssa. En tavoita sitä, miksi pitää tiukasti päättää jokin päivittäinen ruutuaika lapselle, eli siis se aika jolloin lapsi saa katsoa tv:tä/olla tabletilla. Toki olen tietoinen joistakin tutkimuksista (jotka toistaiseksi ovat hyvin suppeita) että ruutuaika vaikuttaa oppimisaikeuksien kehittymiseen ja univaikeuksiin jne. Mutta toisaalta, itse olen ainakin huomannut sen miten paljon tuollainen 2-3 -vuotias oppii esim. katsellessaan Ryhmä Hau:ta. Olen itsekin katsellut useamman jakson, ja todennyt että onpas hyvä ohjelma ja kylläpä tässä opetetaan paljon. Samoin tabletilla pelattavat palapelit, jotka meillä ovat tosi suosittuja ym. oikeasti kehittävät tekemiset tuon ikäisille. Ja varsinkin hoitopäivien jälkeen kotiintullessa meidän poika kaipaa selkeästi rauhoittavaa hetkeä. Toki on muutakin rauhoittavaa tekemistä kuin lastenohjelmat, ja teemme muutakin, mutta pointti on se että mun mielestä tää on toistaiseksi ainakin vielä sellainen asia, josta en niin kauheasti stressaa. Saattaa olla että tänään poika katselee ohjelmia/on tabletilla yhteensä 2 tuntia, voi olla että seuraavina (useampina) päivinä ei ollenkaan. Sopivassa suhteessa siis, ilman kauheeta haloota :)



Rytmistä kiinnipitäminen

Mä oon pikkujäbän syntymästä asti uskonut rytmeihin. Toki vauvavuotena ne ovat mitä sattuu, ja harva siihen pystyy vaikuttamaan. Mutta kun alettiin pääsemään pois ihan vauvavauva-nukkumisesta, 1-2 päikkäreiden rytmiin (n.1-vuotiaana), niin siitä lähtien meillä on nukuttu päiväunet aina klo. 12-14 välissä. Okei, joskus 12:30-14:30 mutta eniwei. Ja tähän itse opetin lapseni ja yllättävän pian se alkoikin sujua aikanaan. Ja sen jälkeen on siitä pidetty aina kiinni, huolimatta siitä missä olemme. Ja edelleen meidän 3v2kk nukkuu tuon välin, kotona ja päiväkodissa. Uskon selkeiden rytmien rauhoittavan lasta ja selkiyttävän lapsenkin elämää vaikkei ne sitä toki itse vielä siinä vaiheessa tiedä/arvostakaan :D  

Lapsen toiveet

Me tehdään tosi paljon juttuja pikkujäbän toiveiden mukaisesti. En luokittele sitä varsinaisesti tähän muoti-ilmiöön, lapsentahtisuuteen, kuuluvaksi koska juuri edellisessä kohdassa kerroin että esim. päivän rytmin(nukkuminen&ruokailut) meillä määrittelee aikuinen. Mutta muuten sitten mennäänkin aika paljon lapsen toiveiden mukaisesti, vapaahetkinä siis. Jos pikkujäbä sanoo meidän yhteisen vapaapäivän aamuna että "äiti, voidaanko tänään mennä sun koululle syömään ja katsomaan jonnekin ambulansseja", niin me sitten tehdään jossei muita suunnitelmia ollut. Tai jos pikkujäbä kysyy jossain kohtaa viikkoa että "mennäänkö viikonloppuna kaikki yhdessä kävelylle", niin sanon miehelleni että hei mennääs viikonloppuna koko perhe yhdessä kävelylle kun lapsemme sitä toivoi. Nää on siis tällaisia toisaalta aika pikkujuttuja mitä jäbä pyytää, ja ehkä siksi niihin on ollut aina aika helppo suostua. Mä jotenkin tykkään siitä, että niitä harvoja vapaa-ajan hetkiä saa myös lapsi päättää mitä tehdään. Toki meillä on hurjan paljon aikuisenkin päättämää tekemistä (kauppa, kyläilyt, jne.), mutta jos vaikka matkalla kauppaan lapsi sanoo että "käydäänkö kattomassa autoja autokaupassa matkalla", niin usein kurvaan autokaupan pihan kautta. En pidä sellaisesta että aina kaikkeen sanottaisi lapselle "ei", ihan vaan periaatteesta ettei lapsi saa päättää vaan aikuinen päättää, tai sanottaisi "ei" sen takia ettei itseä nyt huvita.



Imetyksestä vouhottaminen

Tää on nyt useamman vuoden ollut jo arkipäivää. Milloin vouhkaa iltalehti, milloin kaikenlaiset bloggaajat instassa, milloin mitäkin. Mulla on tähän(kin) aika neutraali linja, imettäköön se kuka kykenee ja sen päälle vielä haluaa. Ja olkoon imettämättä se kuka ei kykene syystä tai toisesta tai ei halua. Kyllähän jokainen tästä asiasta ne suositukset tietää, mutta ne ovat vain suosituksia. Jokaisen kannattaa muistaa se. Suosituksia on tässä maailmassa niin monta sivua että yksi ihminen ei elämänsä aikana edes ehtisi niitä lukea. Itse koitan aina muistaa sen, että suosituksista huolimatta nämä ovat jokaisen valintoja ja päätökseen voi vaikuttaa todella moni asia. Tai sitten voi olla fysiologinen tekijä eli jokin sairaus joka estää imettämisen. Tai voi olla että kertakaikkiaan maitoa ei tule, vaikka kuinka tahtoisi imettää. Syitä voi olla niin monia kuin ihmisiäkin on, ja siksi koitan itse suoda jokaiselle ymmärtävän ajatuksen oli niin tai näin.



Vanhempien sängyssä yöunien nukkuminen / väliin köpötteleminen keskellä yötä

Meillä (vai mulla?:D) on vahva periaate siitä että yöunet nukutaan omassa sängyssä, ja mikäli yöllä herätään niin äiti tai isä voi tulla hetkeksi viereen "nukkumaan" tai silittelemään, jos näkee vaikka pahoja unia tms. mutta omassa sängyssä siis nukutaan eikä tulla äidin ja isän väliin. Tässä on aika montakin pointtia, suurin tietysti se että en missään nimessä halua opettaa lastani tulemaan väliin koska sittenhän se nukkuu siellä teiniksi asti ja hyvästi se vähäinenkin halailuaika miehen kanssa! Ja kyllä parisuhdettakin pitää hoitaa, jokaikinen päivän toiminto ei mun mielestä voi mennä lapsen ehdoilla (eli että vielä yölläkin saisi tulla väliin kun hyvin pikälti päivät kumminkin menevät ns. tuollaisen 3v.:n ehdoilla). Toisekseen, ainakin meidän lapsi oon niin kamala hyrrä pyörimään ja potkimaan, että itse en saa nukuttua silmäystäkään enää jos hän tulee meidän väliin. Muutama kerta kokeiltu on esim. mökkioloissa tms. missä omaa sänkyä ei ole ollut ja voi hyvää päivää. Ei mun kannata mennä siihen samaan sänkyyn ollenkaan jos mielin nukkua. Viikonloppuisin päiväunet pikkujäbä saa nukkua meidän sängyssä jos haluaa, ja sen tuntuukin olevan maailman paras paikka nukkua päiväunia. Yleensä vielä mennessänsä höpöttelee ylpeänä "nyt minä saan mennä äitin ja isän sänkyyn nukkumaan päiväunille". Tämä järjestely on toiminut meillä tosi hyvin, ja jos lapsi herää yöllä, niin huutelee huoneestansa äitiä tai isää (jos siis kokee tarvitsevansa vanhemman seuraa/turvaa) eikä automaattisesti köpöttele meidän huoneeseen. Aamuisin kyllä tietää, että silloin saa tietenkin tulla rauhassa heräilemään äitin ja isän kainaloon, äidin ja isän sänkyyn<3

Siinäpä minun ei-niin-suosittuja mielipiteitäni äidin roolissa, saat kertoa rohkeasti mitkä sinun ovat?

 


9 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä kaikista! Ja kiva postaus muutenkin, hauska :-)
    Mä tähän olisin voinut vielä lisätä sen kuuluisan sokeripommien syömisen (jugupalat, paulavanukkaat jne), en vaan ymmärrä miksi jotkut niitä ihan tavallisena arkiravintonaan syö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tätä oli kyllä hauska tehdä! Ja muuten, tuon tosiaan olisi vielä voinut lisätä mutta päätin jättää sen pois kun joskus olen jo postannut aiheesta :)

      Poista
  2. Meillä myös samantyyppisiä ajatuksia mieheni kanssa. Tärkeä lisä meillä lapsen liikunnan harrastaminen, eli siitä pitää vanhemmat huolta että liikkuu ja näin pienen lapsen kans keksii ja kokeilee eri lajeja jotta oma löytyisi.

    -Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Meri! Kiitos kommentistasi. Miten sattuikin, että oma ajatusmaailmani liikunnan harrastamisesta ja siihen kannustamisesta on aivan samanlainen :)

      Poista
  3. Opiskelet hoitoalalla? Toki voit äitinä olla tätä mieltä, mutta suositukset ovat todella terveydenhuollon ammattilaisen työkalu, joten esim. Imetyksen ja ruutuajan suositukset kannattaa sisäistää omaa tulevaa työtäsi varten.

    VastaaPoista
  4. Niinhän tässä kerrottiin, että nämä olivat mielipiteitä äitinä, pilke silmäkulmassa ;) Terveydenhuollon ammattihenkilönä toimiminen on aivan eri asia. Silloin toteutamme näyttöön perustuvaa hoitotyötä, eli laajoihin kliinisiin tutkimuksiin perustuvaa hoitotyötä. Esimerkiksi ruutuajasta ei tälläisiä laajoja, tieteellisiä tutkimuksia vielä ole, on vain mainitsemiani suppeita. Tämän alan opiskelu opettaa hyvää lähdekriittisyyttä. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimme meille annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta en silti voi taata että esimerkiksi diabeetikko noudattaa antamiani ruokavaliosuosituksia kotona kuin en sen paremmin voi seurata synnyttänyttä äitiäkään kotona että imettääkö vai ei vaikka itse toimisinkin ammattihenkilöille annettujen ohjeiden mukaisesti ohjauksessani. Tälläiset päätökset jäävät aina ihmisille itselleen, ja ne olkoon jokaisen omia päätöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^^ Tuo vastaus näköjään tullut anonyyminä vahingossa vaikka ihan itsenäni sen sinulle vastasin :)

      Poista
  5. Työskentelen kätilönä ja en kyllä bongannut kirjoituksestasi ns. Mitään väärää. On totta, että lasten ruutuajan vaikutuksista ei vielä ole tarpeeksi tutkimuksia. Ja mulle vaikuttui sun asenteesta imettämiseen ihanan empaattinen ja ymmärtäväinen kuva, se kun vaan on fakta ettei se kaikille sovi tai kuten sanoit niin kaikki eivät siihen pysty vaikka tahtoisivatkin. Juuri ymmärtäväisiä hoitajia, monet puolet asioista näkeviä, tällä alla tarvitaan. Tervetuloa joukkoon! :)

    *Anna*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna kauniista sanoistasi :) ja kiva jos bongasit tuon imetyksen suhteen tuon ymmärtäväisen puolen, se oli siinä juuri se pointti :) Mukavia hetkiä kätilönä sinulle!

      Poista