sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tiellä sairaanhoitajaksi

Oon täällä blogissa kauhean vähän puhunut näistä mun opinnoista. Lähinnä oon ohimennen maininnut olevani harkassa. Nyt ajattelin höpöttää aiheesta vähän enemmän :)

Aloitin opinnot tammikuussa 2015, eli muutaman kuukauden päästä olen kaksi vuotta opiskellut. Tähän pätee se sama ärsyttävä klisee, niinkuin yleensä kaikkeen: "miten aika voikin mennä niin nopeasti". Vastahan minä aloitin!

Sairaanhoitajakoulutuksen normaaliaikataulu on 3,5 vuotta, eli ryhmän jossa aloitin valmistuminen on kesällä 2018. Aloitin kuitenkin nopeuttamaan opintojani heti toisesta lukukaudesta lähtien, ja olen kieltämättä tehnyt aika hullua tahtia näitä opintoja. Monellekaan ei varmaan opintopisteet sano mitään, ellei ole omakohtaista kokemusta ammattikorkeakoulusta, mutta normaalilla tahdilla lukukaudessa (eli puolessa vuodessa) tehdään 30 opintopistettä eli vuodessa 60 opintopistettä. Mulla on nyt kasassa 155-160 opintopistettä (jotkut päivittyy hitaasti, mutta käytynä ovat silti). Takana mulla on nyt siis 4 lukukautta, joista kolme olen tehnyt nopeutettuna. Eli kun ekana lukukautena tein sen normi 30 opintopistettä, olen seuraavana kolmena lukukautena tehnyt yhteensä 130opintopistettä eli n.40-45opintopistettä lukukaudessa. Pisteinä tuo 10-15 ylimääräistä per lukukausi kuulostaa ehkä pieneltä, mutta työtunteina se on aivan helvetisti :D olipa sitten kyse kursseina (lue: esseinä, tentteinä ja luentoina) tehtävistä tunneista tai harkkatunneista niin... Esimerkkinä että 4 viikon harjoittelusta jossa ollaan 40h/vko töissä eli 160h/4vkoa saa 6opintopistettä. Kuulostaa ja on aika surkeaa noihin käytettyihin tunteihin nähden. Mutta nopeuttamisen vuoksi valmistun jo loppuvuodesta 2017.

Kuvituksena 3-vuotis -kuvauksien (rajattua) materiaalia :)
 Mutta silti en kauheasti ole valittanut. Toki kiire on harmittanut, ja niinkun joskus keväällä jo blogissa kerroinkin, niin vapaa-aikaa ei ole juurikaan ollut ollenkaan. Ei iltaisin, ei viikonloppuisin. Aina on joku essee tai ryhmätyö tehtävänä, tai joku tenttimateriaali luettavana. Nyt tänä syksynä tavallaan "helpotti", kun teen pelkkiä harkkoja, eikä ole mitään kursseja ja tenttejä mihin pitäisi enää lukea vaan kaikki ne on takanapäin. Mutta nyt sitten esimerkiksi tällä viikolla olin ma-pe klo.8-16 harkassa, ja lauantain ja sunnuntain ihan palkallisissa töissä eri paikassa :D Ei yhtään vapaapäivää siis.


Lohduttaudun koko ajan sillä, että pian tämä on ohi. Nyt on jo niin suuri työmäärä takanapäin, että huh huh. Kyllä nää loput tässä menee. Näiden syksyn harkkojen jälkeen joulukuussa on vaan pari opinnäytetyöseminaaria, ja muuten joulukuu on vapaata. Toki varmasti sitten töissä olen, mutta jo se että koulusta on ekaa kertaa kahteen vuoteen ns. vapaa kuukausi, on luksusta. Tammikuussa mulla alkaa erikoistumisopinnot, jotka kestävät TAMKissa vuoden, ja niitä ei pysty nopeuttamaan. Mä mietin tosi pitkään, että mihin erikoistuisin. Mulla oli oikeastaan kaksi yhtä painavaa vaakakupissa: lastenhoitotyö ja mielenterveys- ja päihdehoitotyö. Valitsin niistä lopulta tuon jälkimmäisen. Ja se on kyllä vienyt nyt jo vahvasti mukanaan, kun harkoissa siihen on saanut jonkin verran kosketusta ja oikeastaan tuo työpaikkakin missä olen (nyt keikkalaisena) niin on juuri tuolta puolelta.


On ollu tosi mahtavaa huomata, että se oma juttu on löytynyt. Nyt se on niin selkeää jo. Taisin jollekin tuossa menneellä viikolla sanoakin, että mä taidan olla enemmän "puhuva sairaanhoitaja" kuin "tekevä sairaanhoitaja". Tottakai jokaisella sairaanhoitajaksi valmistuvalla on taidot ja edellytykset mihin tahansa sairaanhoitajan työhön pistämisineen ja erilaisine hoitotoimineen, mutta selkeästi mun kiinnostus on tuolla psykiatrisen sairaanhoitajan tehtävien puolella. Mistäs sitä tietää, jos sitä jonain päivänä onkin vielä akuuttihoitotyössä tai leikkaussalissa, mutta tällä hetkellä ainakin haaveena on ura psykiarisella puolella.

Tässä viimeisen vuoden aikana erikoistumisopintojen ohella kulkee tietysti opinnäytetyön kirjoitus, mutta jotenkin en osaa ajatella sitä sellaisena isona mörkönä. Mä ja mun pari saatiin juuri meitä kiinnostava aihe (psykiatriselta puolelta), joten on vaan mielenkiintoista alkaa tutkia aihetta ja alkaa kirjoittamaan siitä.

Tällä hetkellä olen todella hyvillä mielillä tästä tiestäni sairaanhoitajaksi! Jippii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti